29. joulukuuta 2012

Puoleen kolomatta

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulunaika! Minä olen irtautunut arjesta kotipaikkakunnalla, availlut pukin tuomia paketteja ja herkutellut varmasti jo tammikuunkin edestä. Uusivuosi vietetäänkin sitten mökkeillessä.

Olen Ravelryssä viime aikoina törmännyt muutamiin neulakinnastekniikalla tehtyihin lapasiin. Ne olivat tosi kauniita ja niiden neulos oli niin mielenkiintoisen näköistä, että alkoi tehdä mieli itsekin opetella niiden tekoa, sitten joskus.

Otin neulakintaat muuten vaan puheeksi joululomalla mummun kanssa, hän kun tietää ja taitaa käsiöistä erittäin paljon ja mietin, että tietääköhän mummu tällä kertaa mistä on kyse. Niitähän me tehtiin silloin ennen vanhaan aina savottamiehille!

Mummu penkoi neulan ja vanhat kintaansa esille ja seuraavana päivänä opeteltiin jo neulakinnastekniikkaa.


Minä en tiedä, minkä tekniikan opin. Se vastaa aikalailla Suomessa käytettyä 1 + 2½ -tekniikkaa (kohdassa "Peukalolla") mutta näyttää eriltä. Poimin peukalon takaa kaksi silmukkaa ja halkaisen kolmannen silmukan (eli neula laitetaan puoleen kolmatta), ilmeisesti ne kaikki ovat sitten takasilmukoita eikä tuolla sivulla mainittuja pikkusilmukoita. Ei opettanut mummu minulle mitään virallista termistöä. Pistä puoleen kolomatta se sanoi, ja minähän pistin. Mummu on huippu!


Eilen ostin langat ja tänään on ensimmäisestä lapasesta valmiina 10 cm. Olisin halunnut valkoista, 100 % villaa mutta koska en löytänyt täysin tarpeita vastaavaa, ostin pari vyyhtiä CEWEC:n Larvikia (50 % villaa, 30 % akryyliä, 20 % alpakkaa), joka onkin itse asiassa aika kivan tuntuista. Eiköhän näistä lapaset saada!

23. joulukuuta 2012

Joulutervehdyksiä

Tänäkin vuonna väkersin itse joulukortit ystäville ja sukulaisille. Ajatuksena oli käyttää jo vuosia laatikossa lojuneet minikulkuset kortteihin jollain tavalla ja kun löysin sinooperista vielä kivoja piparitarroja, ajatus korteista alkoi muodostua.


Pahvit ovat canson-kartonkia ja kuviopaperikin on sinooperista.



Palanen, johon tuo iloinen piparkakku-ukkeli kulkusineen on kiinnitetty (kyllä, onnistun näkemään tässäkin jotain kaksimielistä), on kohotettu vielä alustastaan 3D-tarroilla. Lopputulos on mielestäni aika kiva. Vaan kyllä on muuten ihan äärimmäisen viimeinen kerta kun rupean vääntämään satiininauhasta minirusetteja. Ärrr ja murr.

Toivotan jokaiselle teistä tunnelmallista ja rauhaisaa joulunaikaa!

22. joulukuuta 2012

Viimeinen joululahja puikoilta pois

Vihdoin ja viimein on viimeinenkin neulelahja tälle joulua päätelty ja paketoitu! 




Malli: Pattern 21 (by Charlene Schurch), kirjassa Mostly Mittens // Ravelry
Lanka: Novita Nalle (musta 45 g ja vähän beigeä) ja Gjestal Maija 45 g
Puikot: 2,5 mm

Jotenkin kummasti näistä lapasista tuli keskenään hieman eri kokoiset. Sama lanka ja samat puikot on molemmissa mutta kahden lapasen välissä oli sukkaprojekti cubicseilla ja sen verran aikaa, että jokin vipu päässä oli vaihtanut asentoa enkä osannut enää tehdä toisesta samanlaista. Vaan eipä se ero nyt onneksi niin hirmuinen ole, etteikö näitä kehtaisi lahjaksi antaa hyvällä mielellä.

Minulla on tapana tehdä näiden Mostly Mittens -kirjan lapasten peukut hieman eri tavalla mitä ohjeissa. Ohjeiden mukaan peukalo tulee ihan lapasten sivulle mutta mun mielestä istuvuus on parempi, kun sen tekee pari silmukkaa enemmän kämmenen puolelle.


Tänään on ollut aikaa tehdä viimeisiä jouluvalmisteluja kotosalla. Maistoin taannoin itse leivottua saaristolaisleipää ja tykästyin siihen niin, että halusin leipoa sitä joulutuliaisiksi minun ja mieheni perheille. Tuota oli aika vaivatonta tällaisen kokemattomammankin leipurinkin tehdä ja saaristolaisleipä passaa joulupöytään kyllä erityisen mainiosti. Kun leivän tekee kertakäyttövuokaan, se on tosi helppo viedä lahjaksi. Vielä olisi  pakkaushommia ja huomenna voidaankin jo suunnata kotipaikkakunnalle joulun viettoon.

17. joulukuuta 2012

Kertuhkot

Toiseksi viimeinen joululahja on nyt valmis ja pingoitettu. Olo alkaa olla jo vähemmän epätoivoinen lahojen valmistumisen suhteen... Nämä sukat saa äiti. Jalkamallina toiminut mies ei käytä punaisia pitsivillasukkia muutoin kuin rouvan pakottaessa.



Malli: Kerttu (by Uhoava Gnu) // Ravelry
Lanka: Viking Ville, 130 g
Puikot: 4 mm Knit Pro Cubics
Koko: L (42)

Muuntelin Kerttujen ohjetta sen verran, että vaikka teinkin L-kokoiset sukat, käytin pienemmän sukan kaaviota ja tein sitten joustimesta neljä silmukkaa leveämmän. Vaihdoin myös reunimmaisen pitsikuvion toiseen, Olympian Sockseissakin tavattuun kuvioon. Alkuperäinenkin on kyllä ihan kiva, mutta jotenkin tuo kokonaisuus olisi jäänyt minun makuun liian reikäiseksi 4 mm puikoilla. Mutta hei, koska ohjeessakin ihan sanotaan jotta saa muokata itelle sopivaksi, niin munhan ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa muuntelusta!

Nämä sukat oli ensimmäinen työ, jossa käytin Knit Pro Cubicseja ja en mää nyt vielä ainakaan hoksannut, että ne olisi olleet mitenkään... erilaiset. Tai erityiset. En huomannut eroa tavallisiin. Taidan olla ainoa?

Siis sen lisäksi, että niissä on neljä kulmaa.

11. joulukuuta 2012

Neulekorin päivittäminen

Tiedättekö, milloin on aika ostaa uusi neulekori? Siis se, jossa säilytetään kaikkia keskeneräisiä ja ufoutuneita neuleita. Minulla sen aika tuli, kun korista tursusi neuleita ja sen ympärillä lattiallakin oli viisi työtä. Sehän ei siis missään nimessä ole sen merkki, että olisi aika hoitaa niitä keskeneräisiä juttuja pois puikoilta, vaan silloin ostetaan uusi, isompi neulekori. Piste.



Tuo entinen, valkoinen kori ei kerennyt vanheta kovinkaan kauaa. Uusi on aika paljon entistä isompi. Liioittelinkohan kuitenkin? Kaupassa se näytti pienemmältä. Nyt se näyttää saavilta.


Minä tiedän myös, milloin olisi aika hankkia projektipussukoita. Vaan kun en millään jaksaisi enkä kerkeäisikään itse ompelemaan. Joulupukki, pliis...?

29. marraskuuta 2012

Vellamot

Ihan ekaksi minun täytynee kiittää teitä aiemmin kommentoineita. Teidän mukavat kommenttinne saavat suupieleni venähtämään korviin asti. Sitä tarvii näin marraskuun harmaudessa.

Parien kirjoneulelapasten jälkeen teki mieli neuloa jotain aivotonta mutta kuitenkin kivaa ja viihdyttävää. Sellaiseen on omiaan raitasukat liukuvärjätystä langasta: aina yhden värillisen raidan neulottuaan haluaa muka neuloa vielä sen seuraavankin koska on pakko nähdä vielä millainen siitä tulee. 


Malli: Vellamo (Taina Anttila) // Ravelry
Lanka: Drops Fabel 45 g ja Schoppel-Wolle Crazy Zauberball 25 g
Puikot: 2,25 mm Clover Takumi (2,5 mm kirjoneuleosiin)

Koitin tehdä kirjoneuleosiot tarpeeksi löysiksi, sillä tiedän syyllistyväni herkästi liian lyhyisiin langanjuoksuihin: vaihdoin hieman paksumpiin puikkoihin ja koitin venytellä neulepintaa yhtään pidempien lankajuoksujen kohdalla.

Ja kiristäähän se. Tai no ei purista kiristä, mutta kyllä sukkaa jalkaan vetäessä kantapään kohdalla taas kummasti ahdistaa, sukkaa ja minua. Ei se sukkien käytettävyyteen vaikuta, vaan haitta on syntynyt lähinnä sinne henkiselle puolelle. Ohjeesta poiketen käänsin kirjoneuleosiot toistensa peilikuviksi. Tiimalasikantapäässä noudatin Ullan ohjetta.


Näiden sukkien neulomiseen oli puolipakko käyttää vähälle käytölle jääneitä Clover Takumi -bambusukkiksia, sillä metalliset 2,25 mm puikkoni ovat kiinni Vilai-sukissa (joo, olen taas kunnostautunut keskeneräisten töiden haalimisessa). Täytyy ihan kehaista niitä, sillä ne ovat edelleen ehyet, vaikka neulon aika tiukkaa enkä siksi ole tohtinut Knit Pron ohuita puikkojakaan ostaa yksien katkenneiden jälkeen. Nämä kyllä taipuu, vaan ei taitu. Ainakaan vielä. Vähän miinusta täytyy kuitenkin antaa puikkojen kaiverruksista, sillä niiden vuoksi neule ei liu'u puikolla ihan täydellisesti.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


4. marraskuuta 2012

Mussalon lapaset

Tällä pajalla alkaa joululahjat valmistua. Nämä lapaset ovat kuitenkin ensimmäinen lahja, jonka saan kuvattua, sillä harmaa sadesää ja valon puute eivät innosta kuvaamaan sitten yhtään. Toisaalta, nyt kun on taas työharjoittelukin alkanut, en ole päivänvalon aikaan juurikaan kotona, muuten kuin viikonloppuna.

Ja kyllä vain, minähän tohdin esitellä joululahjoja täällä jo ennen joulua, sillä en ole pahemmin blogiani tutuille mainostanut. On siis olemassa ainoastaan häviävän pieni mahdollisuus, että paljastuisin lahjoineni...

Tosin näiden lapasten saaja, eli pikkusiskoni, tietää kyllä saavansa lapaset lahjaksi. Ja tietääpä hän myös niiden olevan toiveidensa mukaisesti viininpunaiset. Joku voisi sanoa, että meillä on perhepiirissä tämä lahjojen antaminen aika tylsää ja yllätyksetöntä: annetaan kaikkea käytännöllistä, toiveiden mukaista ja varmasti tarpeellista. Ja tottahan se on. 



Malli: 59. Mussalo (kirjasta Sata Kansanomaista kuviokudinmallia) // Ravelry
Lanka: Novita Nalle, beige 35 g ja viininpunainen 55 g + pätkä pinkkiä Gjestalin Maijaa.
Puikot: 3 mm

Näistä lapasista tuli aika reippaan kokoiset ihan tarkoituksella. Edellisten siskolle tekemieni lapasten alle ei sopinut toisia lapasia mutta näihin kyllä pitäisi sopia. Tarkenee sisko sitten paukkupakkasillakin.

19. lokakuuta 2012

Sammakko söi herneeni!

Tämä kurnuttaja valmistui kouluun erästä kurssia varten. Ideana oli valmistaa jokin lelu kierrätysmateriaaleja käyttäen. Suuri Käsityö -lehdessä sattuu olemaan juuri sopivasti meneillään kierrätyslelujen sarja, tilkkukaverit. Tämän sammakon ohje oli niistä ensimmäinen ja se löytyy numerosta 9/2012.




Kankaat on hankittu pikkuhintaan kierrätyskeskuksesta, kun ei nyt itsellä mitään ylimääräistä, tarkoitukseen sopivaa leikeltävää ollut. Niistä kuviollinen on joskus palvellut pöytäliinana ja tuo tummempi, vakosametti, on ollut lapsen paita. Sisäänsä tämä sammakko on hotkinut vanua ja herneitä. Ohjeen sammakolle oli vielä rypytetty silmien alle kuminauhat mutta kun minä en millään jaksanut alkaa äkeltää sellaisen kanssa, niin jätin laittamatta ja tuli oikein hyvä!

15. lokakuuta 2012

Kädentaitomessuilta mukaan tarttunutta...

Viikonloppuna oli Oulussa kädentaitomessut ja olihan siellä kaikenlaista ihanaa: paljon lankaa, kauniita koruja ja muita taitavasti tehtyjä käsitöitä sekä koriste-esineitä ja käyttöesineitä ja ja... Vaan olipahan siellä ainakin lauantaina niin paljon sakkia, että jos oli kiva käydä niin kiva oli päästä poiskin! Minä tietysti lähinnä niiden lankojen ja messutarjousten perässä sinne menin, ja koruistakin tykkään.

Lumoavan Langan kojusta ostin Louhittaren luolan Väinämöistä kurpitsan värisenä messuhintaan. Sitä on tullut kaupassakin jo muutaman kerran aiemmin hypisteltyä... Lennun pajan messutarjouksesta ostin Shilasdairin Luxury 4 ply -lankaa. Aivan huikean pehmeä, lakalla ja sinipuulla värjätty skotlantilainen lanka. Itse asiassa päätin jo aikaisemmin hankkivani tätä lankaa: viimeksi Lennun pajalla käydessäni ihastuin tuohon mutta täytyi miettiä sille käyttötarkoitus ennen ostamista. Niin, se mietintämyssy kallistui vahvimmin Aria Delicaton suuntaan...



Olen etsiskellyt nättejä lasinalusia suojaamaan meidän korvaamatonta Lack-sohvapöytää ja messuilta viimein löytyi sellaisetkin. Niitä koruja ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan ostettua...

7. lokakuuta 2012

Jalasjärven lapaset

Mikähän homma sekin on, että joo, kavereille ja perheelle tulee aina välillä neulottua lahjoja. Itsellekin neulon (tieeetysti!) paljon. Mutta tuolle miehelle, joka minut on vihille vienyt ja jonka kanssa jaan koko elämäni, tulee neulottua tosi harvoin yhtään mitään. Näistä lapasistakin piti tulla alun perin joululahja siskolle, vaan koskapa ne alkoi näyttää heti alussa enemmän miehiseen makuun sopivilta, niin siippa varasi ne itselleen. Ihan hyvä, että pitää puolensa!





Malli: 63. Jalasjärvi (kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia) // Ravelry
Lanka: Kehräämö Christina 2-säikeinen sukkalanka kainuunharmaksesta 64 g ja Novita nalle 40 g
Puikot: 3 mm

Näistä tuli aika perinteikkäät: kainuunharmas on alkuperäinen suomalainen lammasrotu ja lapasten mallikin on suomalaista perinnettä. Alkuperäiset värit näissä Jalasjärven lapasissa on tosin musta ja valkoinen eikä harmaa ja ruskea. Mutta hei, silti! Peukaloihin ei ollut kirjassa ohjetta, jotenka sovelsin ne Mostly Mittens -kirjan ohjeilla. Lapsista tuli pehmeät, lämpöiset ja justiinsa sopivat miehen käsille.

Täällä on aloitettu joululahjojen neulominen: on pariakin lapasta, pipoa ja minullekin melko uutena intarsia-juttuja. Siis jos aika riittää. Minähän oon päättänyt jo aikoja sitten, että ei oteta ylimääräsiä paineita näistä hommista... Koulu ja opinnäytetyö tuottaa tällä hetkellä ihan riittävästi päänvaivaa ja neulominen ja käsityöt saa pysyäkki vastapainona niille. Joo, ja ensi viikonloppuna onkin kunnolla sitä vastapainoa, kun on Kädentaito-messut Oulussa. Viime vuonna jätin muka järkisyistä käymättä ja heti kadutti, nyt on siis pakko päästä! Jäämme odottaviin tunnelmiin...

18. syyskuuta 2012

Hyvän mielen post-it


Sain tunnustuksen Eriparivillasukka-blogin Tiinalta. Tästä riittää hymyä ja hyvää mieltä vielä pitkäksi aikaa. Kiitos!

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minä haluan ojentaa tunnustuksen seuraaville ihastuttaville ja inspiraation puuskia aiheuttaville blogeille:
Neule työn alla
Marittan
Napit puuttuu
Neuleaddiktio II
Minä tein! I made!

14. syyskuuta 2012

Kadonnutta lapasmojoa etsimässä

Haluaisin kovasti antaa tänä jouluna lahjaksi lapasia, sillä viimeksi oli sukkajoulu. Niistä jo hyllyssä olevista kirjoista nyt ei vaan löytynyt tarpeeksi inspiraatiota saattamaan dk-vahvuisten lankojeni kertymää lapasten muotoon, joten aloin taas haaveilla Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta. Olen siis kyseistä kirjaa väijynyt jo vuosia mutta sitä on ollut huonosti saatavilla tai sitten se on ollut liian kallis. Mutta Sata kansanomaista kuviokudinmallia -blogin ansiosta aikanaan innostuin kirjoneulelapasista ja tuosta kirjasta.


Ja sitten kävi niin, että ei tarvittu kuin hyvää tuuria nettihuutokaupassa, niin tämä kirjahaave toteutui silmänräpäyksessä ja melko edullisestikin. Kiitosnam!


Puikoille pääsi ekana malli numero 63, Jalasjärven lapaset Nallesta ja kainuun harmaksesta. Mies näitä jo itselleen varaili...

28. elokuuta 2012

Rhombukset

Onpahan viimein tämäkin epäonnenlanka taltutettu. Muahahaa, siitäs sait! Langassa ei siis itsessään mitään vikaa ole - päin vastoin - vaan silti jostain syystä kaikki aiemmat yritelmäni muodostaa siitä mitään sukiksi kelpaavaa ovat menneet pieleen. Alkoi jo ihan tosissaan ahdistaa! Pitkällisen neulomisen ja purkamisen ja pähkäilyn ja neulomisen ja purkamisen... no kyllä te tiiätte, tuloksena on ekat valmiit Cookieni ja valtava tyytyväisyyden tunne.





Malli: Rhombus (by Cookie A), Sukkia. Rakkaudella. // Ravelry
Lanka: Cascade yarns Heritage, 75 g
Puikot: Joustin 2,5 mm, loput 2,25 mm

Tykkään näiden väristä ihan mahdottomasti ja langasta yleensäkin. Lanka muuten tuoksui mun mielestä jotenkin erikoiselle, vaikka ei siinä muut haisuttelutestini uhreiksi joutuneet paljon mitään haistaneet. Ei se siis pahalle haissut mutta kuitenkin sen verran pistävälle, että piti herkkänokkaisena aina välillä aivastella.

Neuloessa tapahtui varmaan jokin ajatusvirhe, kun en saanut jalkapöydän kuviotaulukkoa täsmäämään neulomukseni kanssa. Pienellä soveltamisella siitä ei isompaa ongelmaa kuitenkaan muodostunut, sillä kuvio on ihan looginen, vaikka tietty on aina vähän työlästä joutua ajattelemaan itse... Sukat passaa jalkaan ihan täydellisesti mutta ristikkäiset silmukat aiheuttaa sen, että joustoa on rajallisesti, mikä hieman kostautuu sitten sukkia jalkoihin vetäessä. Vaan ainahan ne käytössä vähän periksi antaa!

Seuraavat Cookiet on ehdottomasti saatava puikoille pian!

Psst... Kuvissa myös mummun kutomana meidän uusi englannin laku -henkinen keittiön matto. Nam!

7. elokuuta 2012

Kaikkea keskeneräistä

Hei, täällä ollaan! Loma on vietetty ja sain yllättäen loppukesäksi töitä (jee!) siivoojana ja se on tainnut viedä selkävaivaisesta neulojasta kaikki mehut. Sitä paitsi, mihin kaikki vapaa-aika yhtäkkiä menee? Paljon on kaikkea keskeneräistä mutta ei mitään valmista jotenka raportoidaanpa nyt vähän siitä, mitä tässä ollaan työstämässä.


Still light on hitaan ja hartaan tikuttamisen jälkeen viimeistelyä vaille valmis. Päättelemättömiä lankoja roikkuu vielä monet pätkät ja voi miten se päätteleminen tuntuukin nyt niin tympeältä. Pelottaa, että mokaan jotenkin niin että päättelyt näkyvät rumasti etupuolelle tai karkaavat myöhemmin. No mutta se on varmaa, jotta viimeistään syksyllä tulee roimasti motivaatiota viimeistelyyn, kun on kelit käyttää tätä. Tästä taitaa tulla aika ihana!


No, sitten on ne epäonnen langasta neulotut Rhombukset joista viime postauksessa kerroin. Olin lähellä purkaa nämäkin kun näytti että tulee liian tiukat mutta oikein hyvät niistä tuleekin, vaikka ei ne jalkaan kovin sukkelasti sujahdakaan. Nämä valmistuvat vielä elokuun aikana. Luulisin.


Isoäidinneliö-torkkupeitto saa jäädä toistaiseksi, sen sijaan aloitin ihanan Missoni inspired chevron blanketin. Oli aika vaikeaa tehdä tilkkupeittoa 7 veikan jämälangoista, kun ne jämälankakerät oli suurimmaksi osaksi yli puolen kerän luokkaa eli eivät siis jämälankoja ollenkaan. Tällä ohjeella pitäisi saada aika hyvin lankaa tuhottua ja lopputuloskin onnistuu melko varmasti, ainakin Ravelry-gallerian perusteella. Jatketaan sitä jämälankapeittoa sitten, kun on niitä jämiä.

Oon minä Abalonenkin aloittanut. Työn neuletiheys vaan vaatii vielä hiomista, kun se ei vastaakaan koetilkun neuletiheyttä.

Nautitaan jäljellä olevasta kesästä ja palailaan sitten varmaan niiden valmiiden Rhombusten merkeissä! 

16. heinäkuuta 2012

Aurinkoplätty ja tilitystä


Malli: Rising sun doily #7274 (The spool cotton company) // Ravelry
Lanka: Schachenmayr SMC Catania solids, 80 g
Koukku: 3 mm

Virkkaaminen on nyt jostain syystä innostanut neulomista enemmän: olen tehnyt vauhdilla lisää isoäidinneliöitä torkkupeittoa varten ja viikonloppuna tein tämän liinan. En vaan jotenkin jaksa keskittyä pitkäjänteisesti mihinkään ja tämäkin oli ihan parin päivän projekti. Siitä tuli kiva. Eikä ollut edes liian vaikea, vaikka ohjeet oli englanniksi.

Syytän tästä neuleinnostuksen taantumasta aloittamiani Sake-sukkia. Niitä oli hirveän mielenkiintoista neuloa. Myöskin tavallaan työlästä, sillä sellaista se jatkuva palmikkopuikon käyttäminen vaan on. Oli tulossa oikein ihastuttavat sukat mutta voeehan pirulainen, kun ei se ensimmäinen sukka kantapään valmistuttua mennyt jalkaan ilman silmitöntä väkivaltaa. Varren kuvio ei joustanut tarpeeksi kantapään yli vetäessä, vaikka varsi kyllä säären kohdalta oli oikein hyvä. Purkuun siis. Ensi kerralla paksumpi lanka ja isommat puikot, tai jotaki...

Sittemmin olen yrittänyt tuosta Sakeissa käyttämästäni Heritagesta muitakin sukkia tehdä mutta siitä on muodostunut yhdenlainen epäonnen lanka: ihan sama mitä yrittää, niin pieleen tuntuu menevän. Ei siis kai ole ihme, jos motivaatio on alamaissa. Rhombukset minä olen siitä viimeksi puikoille pistänyt eikä vielä ainakaan ole tarvinnut purkaa. Ja nyt koputettaan puuta.

11. heinäkuuta 2012

Pitsiplätty

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla neuloa pitsiliinan. Virkattujen liinojen ohjeitahan on tosi tiheässä  mutta hyvää neuleliinan ohjetta on jo vaikeampi löytää. Äidin vanhoista 80-luvun Kauneimmat käsityöt -lehdistä olen joitain ohjeita bongannut ja alesta löytämässäni viime kesän Novitan lehdessä oli parikin kivan näköistä liinaa.



Malli: Novita kesä 2011, 60. Neulottu valkoinen pitsiliina // Ravelry
Lanka: Novita virkkauslanka, 40 g
Puikot: 2,5 mm

Ihan sievä liinahan tämä on mutta ei kyllä ole tyyliltään yhtään meidän kotiin passaava, joten menee varmaan lahjaksi, ehkä anopille. Yritin kovasti siipalta kysellä, että arvoistaiskohan se anoppi tällaista lahjaa ja aina sain vastaukseksi jotain tosi vaivaantunutta mutinaa jota kyllä suuresti ihmettelin, koska yleensä tuo mies jotenkin kommentoi tekeleitäni. Sitten hän paljasti, että pitsijutut on semmonen asia, mitä hän ei vaan tajua. Nehän on vaan täynnä reikiä ja kaikki näyttää samalta. Varmaan sama, kun että minulta tiukattaisiin mielipidettä työkaluista ja tietokoneen tai autojen osista sun muista ukkojen jutuista. Hehee, voi mies parkaa!

Siinä vaiheessa kun liina oli pingottumassa, siippa katsoi sitä ja meinasi että on se kuitenkin aivan kiva. Siinähän näkyy kuvio. 

Oli tarkoitus tehdä itsellekin tällainen jostakin räväkämmästä väristä mutta taidanpa valita sitä varten jonkin vähemmän romanttisen mallin, esim. Coats & Clarkin Spider web doily voisi olla sopiva jostain paksummasta ja värikkäämmästä langasta jos vaan virkkaaminen (ja vieläpä englanniksi!) sujuu. 

Näin lopuksi koen pakottavaa tarvetta leuhkia ihan vähäsen parhaalla kirppislöydölläni ikinä. Se on aito retroihanuus suoraan 70-luvulta: aris-kattolamppu ja vieläpä pilkkahintaan. Sähköhommat siihen piti tehdä uusiksi mutta se oli pikkujuttu. On se vaan hieno! Jonkinlainen jatkumo kiihtyvälle keltaisuus-villitykselleni.

25. kesäkuuta 2012

Kehruukokeilua

Huomasin tässä vastikään ihan sattumalta, että mummun varastossa seisoi täysin toimivan ja hyväkuntoisen oloinen rukki. Muiden blogeja selaillessa on minullekin hiipinyt pienoinen kehruukuume: pitäisi päästä kokeilemaan! Mummukin innostui, kun ehdotin että hän alkaisi opettajakseni, sillä hän on nuorena tyttönä kehrännyt paljon rukilla ja osaa siis sen homman. 

Torstaina matkustin maalle juhannuksen viettoon ja mummullakin oli sopivasti aikaa opettaa kehruuhommia vasta-alkajalle. Lähtötilanne näytti tältä:


Itselläni oli joitain satunnaisia huovutusprojekteista yli jääneitä villatuppoja, mummu penkoi kaapista vanhan hahtuvakiekon. Näistä tehdään lankaa!

Hahtuvakiekolla aloitettiin ja kyllä se vaikuttikin helpolta ja vaivattomalta. Siis vaikutti, kunnes pääsin itse koittamaan. Langantekele katkesi. Se katkesi, katkesi ja katkesi. Rukki pysähteli ja vaihtoi suuntaa. Miten sitä olikin niin vaikea polkea? Ja samalla olisi pitänyt vielä keskittyä tekemään lankaa.

Meillä muori kehräsi ja nukkui samaan aikaan.

Kyllä se siitä sitten. Polkemiseen alkoi muodostua mukava rytmi ja tuntuma ja hahtuvakin lakkasi katkeilemasta. Hei mää taidankin osata!


Hahtuvan kehrääminen kävi äkkiä melko helpoksi ja sitten me vaihdettiinkin villatuppoon, sillä hahtuvahan on vähän niinku puoliksi valmista. Mummulta se kävi taas tosi helposti, minä tein klönttejä ja möykkyjä. No, sen kerkeää harjoitella toistekin... Jos sittenkin vaihdettais takaisin siihen hahtuvakiekkoon.


Yksinkertainen lanka kerrattiin kaksinkertaiseksi ja lopputuotoksen näette tässä (klikkaamalla isommaksi). Ei kovin kaunista lankaa mutta ihan hauskaa.


Voi olla että ainakin toistaiseksi minun kehräilemiset jää tähän vaikka mummu lupasi rukkiakin lainaan. Haluaisin kyllä oppia mutta voin vain kuvitella sen hukkaan menneen villan (eli rahan) määrän, mitä harjoitteluun uppoaisi, jotenka pidättäydyn ehkä nyt vaan niissä kauppojen langoissa, ainakin opiskeluajan. Haluaisin myöskin tutustua johonkin aihetta käsittelevään kirjaan ennen seuraavaa kehräilykertaa. Värttinällä kehräämistäkin olisi vielä mielenkiintoista kokeilla, joskus...

20. kesäkuuta 2012

Ei ehkä ihan kesähattu

Ostin viime syksynä varstoon yhden kerän hirveän sievän sävyistä ruskeaa seiskaveikkaa myssyä varten. Oli kuitenkin yllättävän vaikeaa löytää sopivaa myssyn ohjetta tämän paksuiselle langalle ja sen vuoksi taisi olla inspiraatiokin vähän kateissa... Nyt oli kuitenkin pakkorako käyttää tämä lanka, sillä koitan päästä mahdollisimman isosta osasta seiskaveikkojani eroon käyttämällä ne torkkupeittoon. Monet langat on olleet jo pitkän aikaa käyttämättömänä niin mitäpä se hyödyttää niitä vielä vuosia alkaa kaapin perukoilla hauduttamaan jos niistä vaikka joskus jotain tekisi. Saahan sitä lisää jos tulee joskus ihan pakottava tarve! Höh. Kaikki vaan armotta ulos! 

Löytyihän se sopiva myssyn mallikin viimein, kun tarpeeksi etsi.


Malli: Bosc hat (by Robin Ulrich) // Ravelry
Lanka: Novita 7 veljestä, 85 g
Puikot: Joustimeen 3,5 mm, muuten 4 mm
Koko: L


Selkeästikään ei ole villamyssyt nyt kesämuodissa. Sen verta huvittuneita katseita loivat minuun ne muutamat henkilöt, jotka vastaan tulivat kun marssin siipan kanssa myssy päässä asunnolta lähipuistoon kuvausreissulle. Eikö muka ole normaalia kulkea juhannuksen tienoilla pipo päässä, mitähäh?!

Sen torkkupeittoprojektin aloitin vähän niinku alusta. Isommalla koukulla ja erilaisella värijärjestelmällä. Peitosta tulee niin riemunkirjava, että sitä ainakin vähän rauhoittaa se kun tekee tuon uloimman pylväskerroksenkin valkoisella. Tai voihan se olla niinkin, että tästä tulee niin kamala väripläjäys, että se tarvitsee pimeän varaston jottei aiheuta pahaa oloa ja mieltä... Eiköhän se paikkansa löydä! Tällä hetkellä on viisi ruutua valmiina ja vielä tosi monta (ohjeen mukaan 43) tekemättä.


Viimeksi tilaamastani Cookie A:n kirjasta pistin puikoille Saket ihanan keltaisesta Cascade yarnsin Heritagesta. Tämä malli on niin hieno, että en vaan malttanut olla aloittamatta...