29. joulukuuta 2012

Puoleen kolomatta

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulunaika! Minä olen irtautunut arjesta kotipaikkakunnalla, availlut pukin tuomia paketteja ja herkutellut varmasti jo tammikuunkin edestä. Uusivuosi vietetäänkin sitten mökkeillessä.

Olen Ravelryssä viime aikoina törmännyt muutamiin neulakinnastekniikalla tehtyihin lapasiin. Ne olivat tosi kauniita ja niiden neulos oli niin mielenkiintoisen näköistä, että alkoi tehdä mieli itsekin opetella niiden tekoa, sitten joskus.

Otin neulakintaat muuten vaan puheeksi joululomalla mummun kanssa, hän kun tietää ja taitaa käsiöistä erittäin paljon ja mietin, että tietääköhän mummu tällä kertaa mistä on kyse. Niitähän me tehtiin silloin ennen vanhaan aina savottamiehille!

Mummu penkoi neulan ja vanhat kintaansa esille ja seuraavana päivänä opeteltiin jo neulakinnastekniikkaa.


Minä en tiedä, minkä tekniikan opin. Se vastaa aikalailla Suomessa käytettyä 1 + 2½ -tekniikkaa (kohdassa "Peukalolla") mutta näyttää eriltä. Poimin peukalon takaa kaksi silmukkaa ja halkaisen kolmannen silmukan (eli neula laitetaan puoleen kolmatta), ilmeisesti ne kaikki ovat sitten takasilmukoita eikä tuolla sivulla mainittuja pikkusilmukoita. Ei opettanut mummu minulle mitään virallista termistöä. Pistä puoleen kolomatta se sanoi, ja minähän pistin. Mummu on huippu!


Eilen ostin langat ja tänään on ensimmäisestä lapasesta valmiina 10 cm. Olisin halunnut valkoista, 100 % villaa mutta koska en löytänyt täysin tarpeita vastaavaa, ostin pari vyyhtiä CEWEC:n Larvikia (50 % villaa, 30 % akryyliä, 20 % alpakkaa), joka onkin itse asiassa aika kivan tuntuista. Eiköhän näistä lapaset saada!

7 kommenttia:

  1. Tuo neulekinnas on kyllä tosi mukavan näköistä tekniikkaa. Olen itsekin sillä jotakin tehnyt, miun kompastuskivenä on se lankojen päättely...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuossa ihan... krhm... MUUTAMA lanka jää pääteltäväksi. :D Onhan siihen päättelyyn ja langan päiden yhdistelyyn kai olemassa jotain fiksujakin tekniikoita (esim. päiden huovuttaminen yhteen) mutta aattelin kiltisti vaan pujotella ne valmiiseen työhön...

      Poista
    2. joo, tuo päiden yhteen huovuttaminen toimii vähintäänkin kohtalaisesti huopuvilla langoilla (mitäpä laiska ei olisi kokeillut).

      Poista
  2. Hei, aivan loistavaa, että blogitekstisi sattui silmiini :) ! Tuon valokuvan perusteella mummusi opettama tekniikka näyttäisi olevan juuri tuo 1+2½, eli yksi silmukka jää peukalolle, ja peukalon takaa otetaan kaksi kokonaista ja kolmannen silmukan säikeiden välistä työnnetään neula. Syy siihen, miksi viittaamallasi nettisivulla sininen mallipala näyttää erilaiselta kuin oma työsi, on se, että sinisessä mallipalassa on piston lopussa pujotettu neula peukalosilmukan ali, mutta neulalangan yli. (Tavallisin tapa on pujottaa neula sekä peukalosilmukan että neulalangan ali.)

    Jos mahdollista, hurjan mielelläni lisäisin nettisivuilleni tiedon siitä, miltä paikkakunnalta mummusi neulakinnastaito on peräisin, siis joko mummusi alkuperäinen kotipaikkakunta tai esim. mummusi äidin kotipaikkakunta, jos se on eri, ja jos mummusi on oppinut kyseisen neulakinnastekniikan äidiltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä saada tällekin asialle varmistus. Kiitti! :)

      Äidiltään on ymmärtääkseni mummu (ja hänen sisaruksensakin) tuon taidon oppinut. Heillä kotona on tehty paljon käsitöitä. Mummu ja hänen äitinsäkin ovat kotoisin Pyhäjoen seudulta. Ihan vapaasti saat lisätä tiedon myös nettisivullesi. :)

      Poista
  3. Siis aivan ihana ajatuskin jo että sait oppia tekniikan mummultasi. Tsemppiä kinnasteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mummulta on opittu paljon kaikkea hyvää ja hyödyllistä, käsitöistä ja muustakin. :)

      Poista

Kiva kun kommentoit! :)